Onni on...

Päivän pituus:
Kuopio 10h 11min
Kouvola 10h 20min

Viikonloppuni jatkui ihanasti keskiviikolle saakka kun junaan nousikin kaksi ihmistä yhden sijaan, suuntana Kouvola. Muru lähti mukaani muutamaksi päiväksi, eläköön akateeminen vapaus! Tiistaina otin myös ylityövapaita pois (kyllä, niitä on ehtinyt kertyä tässä alle kuukaudessa) joten lyhyt työpäivä ja, aurinko ja murun kainalossa oleminen aika tehokkaasti kyllä nostattivat mieltä. Alkuviikko meni siis tehokkaasti tehden ei mitään, ja gradun korjailu ja discussion kirjoittaminen alkavat vasta nyt loppuviikosta.

Ai niin, ja onni on sitä että eteisessä on useamman kokoisia kenkiä, vähintään kahden eri ihmisen:

Kuopiossa leivotut kinuskipäärynämuffinit lähtivät myös mukaan, sillä nehän olisivat saattaneet  vaikka pilaantua... kröh.

Noiden leipominen oli kyllä taas sellaista reseptin raiskausta ettei mitään järkeä. Otin kaksi eri reseptiä, joita yhdistelin enkä sitten noudattanut kumpaakaan. Mutta perusidea kantoi loppuun asti: taikinaan päärynää ja täytteeksi päärynää ja kinuskikastiketta. Ja sitten kinuskia myös päälle. Kinuskihan oli itse keitetty soijakermasta, kiitos tämän maitovammastelun. Mutta älkää kysykö reseptiä, sitä ei ole.

Kalakukkolandiassa

Päivän pituus:
Kuopio 10h 5min
Kouvola 10h 15min

Olin pitkän viikonlopun Kuopiossa tentin ja gradutapaamisen takia. Tai siis, sen takia että Kuopio. Mutta nuo olivat hyviä syitä pitää lyhyempi työviikko ja karata rakkauskaupunkiin.

Aloitin kolkuttelun jo torstaina junalla. Junamatkakin oli tällä kertaa todellinen elämys, sillä samaan junaan käytävän toiselle puolelle sijottautua herrasmies jolla oli todella tyylikkäitä ja hyvällä maulla valittuja tatuointeja (lue: pääkallo kaulassa, nyrkkirauta rystysissä, "en halua koskaan päivätöitä"). Herra siinä laittoi hyllylle muutaman muovikassillisen (täysiä) tölkkejä alkoholia, istui alas, laski pöydän ja nosti pöydälle puolen litran viinapullon. Setä alkoi sitä siinä kumota ja pullo olikin saatu tyhjäksi ennen Mikkeliä. Eli sellainen reilu tunti ja puoli litraa viinaa. Ja setä oli matkalla Ouluun asti. Oli ilmeisesti tarvekin sitten eväille. Jossain vaiheessa matkaa setä puhui puhelimessa jonkun tuttunsa kanssa: "joojoo, mä oon ollu Suomessa jo maanantaista asti mutta kytät piti mua kun mulla on ne haut päällä... siis se etsintäkuulutus... no niistä ampuma-aserikoksista..." Jaa.
Jossain vaiheessa setä oli menossa ravintolavaunuun ja kohenteli housujaan noustessaan. Ja siinä vaiheessa huomasin että vyöllä on mutka. Se siitä rentouttavast junamatkasta. Onneksi loppumatkasta setä alkoi olemaan sen verran humalassa (puoli litraa viinaa ja 12 lonkeroa muovipussieväistä) että ei ollut rähinäkunnossa.

Seuraavana aamuna raahauduin kahdeksaksi tenttiin yliopistolle. Tentti meni miten meni, on vaikea arvioida miten vieraan laitoksen tentit arvostellaan ja mitä niissä vaaditaan. Mutta ainakin vastasin kaikkiin kysymyksiin esimerkiksi suunnittelutarveratkaisun vaikutuksesta rantarakentamiseen. Jos joskus olen hankkimassa omaa tonttia niin osaan kyllä olla todella hankala. Puhumattakaan sitten rakentamisen hankaluudesta kun ympäristöterveysnatsi iskee.

Gradutapaamisessa jopa innostuin taas aiheestani. Ja erittäin innoissani olen, jos tämä projekti tulisi vihdoinkin valmiiksi.

Viikonloppuna oli myös hyvän ystäväni läksärit. Ikävä kyllä tulee, ihmiset hajaantuvat ja valmistuvat ja tässä tapauksessa lähtevät Ghanaan. Ja toivottavasti palaavat elävänä ja ilman esimerkiksi ebolaa.

Läksäreissä Itkonniemen ilotalossa, paljon herkkuja ja ihania ihmisiä:

 Tuossa alimmassa kuvassa oikeassa yläkulmassa näkyvä ruskea muovipullo oli latvialaista kevyt olutta joka maistui aivan saaristolaislimpulle, ei millään tavalla oluelle. Se oli ihan hyvää jos ei olettanut sen olevan olutta vaan leipää.

Mystinen valoilmiö

Päivän pituus:
Kuopio 9h 15min
Kouvola 9h 29min

Tänään työpäivää piristi mystinen valoilmiö, toimistonkin ikkunasta näkyi sininen taivas.

 

Työpäivän päätteeksi piti karata vielä lenkillä, onhan tänään toisen juoksuviikon ensimmäinen päivä. Vähän meinasi hyydyttää tuo lumessa juokseminen, sillä jos tie on yhtään huonosti aurattu niin tuntuu kuin juoksisi hiekassa. Mutta ilma oli upea!

Pasta Batmanin kanssa kävin tänään töissä ensimmäisen kerran ja käytiin jopa tankkaamassa. Selvisin, osasin! Mutta kylläpä tiet ovat liukkaat näin talvella, varsinkin ilman luiston estoa ja lukkiutumattomia jarruja...

Kokeilevassa keittiössä

Päivän pituus:
Kuopio 9h 2min
Kouvola  9h 18min

Tänä viikonloppuna kokeilevassa keittiössä oli vuorossa mokkapalat. En ole itse niitä leiponut vuosiin, koska aina jollakin ainejärjestölle tai muulla sellaisella on ollut myyjäiset, josta tätä kyseistä paakkellssia saa ostaa.

Mokkapalaohje löytyy täältä.
Siis se alkuperäinen ohje, mitä en seurannut.

Ensin siis sekoitettiin kuivat aineet:

Toistaiseksi mentiin niin kuin ohjeessa sanottiin. Paitsi että vaihdoin soodan leivinjauheeseen, koska jotakin kohottavaa tavaraa piti ostaa joka tapauksessa ja leivinjauhetta tarvitsee soodaa useammin. Täysin selvä syy alkaa muutella reseptejä...

Sitten homma alkoikin lähteä lapasesta ihan kohtuullisen vauhdilla - vaihdoin piimän ja veden soijajurgurttiin (maustamaton), eli länttäsin sitä sellaisen reilu puoli purkkia sekaan. En mitannut sitä kolmea ja puolta desiä, olisi se ainoa desin mitta mennyt sotkuun, joten lusikkatuntumalla mentiin. Sitten sotku näyttikin aika epämääräiselle:

Tilannetta parantamaan lisäsin sen muutaman reseptissä vaaditun munan, oli hiukan vaikea tuota sotkua saada tasaiseksi. 

 Mutta lopulta onnistuin saamaan taikinan säälliseen kuntoon:

Ja pellille, 200 astetta ja jotain puoli Dexter-jaksoa paistoaikaa.

Sitten vaan kuorrutus suunnilleen ohjeen mukaan, päälle sydänrakeita ja valmis. "Huonona" puolena tässä oli se, että mokkapaloja valmistui se kokonainen pellillinen. Muruseni joutui siis ottamaan sitä huomattavan määrän Kuopioon mukaan, oi voi...

 

Juoksukoulun eka viikko takana! Matka on pidentynyt ja keskinopeus noussut, katsoin Sports trackerilla. Edistys!

Juoksukoulussa

Päivän pituus:
Kuopio 8h 38min
Kouvola 8h 56min

Päätin aloittaa combat-kidutuksen lisäksi myös juoksemisen. Taas. Juokseminen on minulle vähän sellainen kausijuttu, keväällä aina innostun asiasta, yleensä kyllä vasta sitten kun lumet ovat jo sulaneet. Mutta tänä vuonna olen näköjään aikaisessa. Jospa kesäkin tulisi siis aikaisin tänä vuonna kun tämä kevään merkki on jo ilmassa.

Aloitin eilen neljän viikon kuurin, jonka pitäisi parantaa huomattavasti juoksukestävyyttä. Näin se menee:

1. viikko
Tiistai        (kävele 2min, juoske 3min) x 5 = 25 min
Torstai       (kävele 2min, juokse 3min) x 6 = 30 min
Sunnuntai  (kävele 2min, juokse 3min) x 6 = 30 min

2. viikko
Tiistai        (kävele 2min, juoske 4min) x 5 = 30 min
Torstai       (kävele 2min, juokse 4min) x 5 = 30 min
Sunnuntai  (kävele 2min, juokse 5min) x 5 = 35 min

3.viikko
Tiistai        (kävele 2min, juokse 5min) x 4 = 28 min
Torstai       (kävele 2min, juokse 6min) x 4 = 32 min
Sunnuntai  (kävele 1min, juokse 6min) x 4 = 28 min

4.viikko
Tiistai        (kävele 2min, juokse 7min) x 3 =27 min
Torstai       (kävele 1min, juokse 7min) x 4 = 32min
Sunnuntai  (juokse 7min, kävele 2min) x 2
                  (juokse 8min, kävele 2min) x 2  = 38 min

Ensimmäisen viikon ensimmäinen päivä sujui ihan mukavasti combatista kipeillä lihaksilla, tuntui aika helpolle ja vauhtia oli juoksussakin jäisestä tiestä huolimatta. Tänään olikin sitten sellainen "ei-minulla-ole-mitään-torttuja-housussa" -tyylinen kävely aina liikkeelle lähdettäessä. Näköjään tulee takareidet aika kipeäksi tuosta jäällä juoksemisesta kun jännittää jalkoja.
Tänään siis välipäivä ja huomenna taas tossua toisen eteen.

Kaapikaa minut irti lattiasta!

Päivän pituus:
Kuopio 8h 26min
Kouvola 8h 44min

Kävin tänään testaamassa Kouvolan BodyCombatin. Olen siis tällä tunnilla käynyt muutaman vuoden Kuopiossa, joten ajattelin että tätä harrastusta on kiva jatkaa myös toisella paikkakunnalla.

Niinpä pahaa aavistamatta marssin reippaasti Fun Fitin BodyCombat-tunnille: "kylläpä on kiva taas tehdä tätä kivaa juttua". Heti ensimmäisen kymmenen sekunnin aikana tuli selväksi, että tämä ei nyt ole sitä kivaa jumppaa. Onneksi minulla on liikunnan suhteen pieni masokisti korvan juuressa ärjymässä, joten ei mitään, mukaan vaan loikkimaan.

670 kcal. Keskisyke 172. Huippusyke 189. Riittänee kuvaamaan tuota tunnetilaa.

Combat on mahtavaa, mutta kyllä siinä tulee hiki ja väsy. Tunnin lopussa lattialla suoritettujen lihaskuntoliikkeiden jälkeen oli sellainen olo että joku voisi kaapia minut jumppamattoineen irti ja rullata ja viedä kämpälle. Ja se tuntuu niin hyvälle. Ja nyt koskee. Kädet eivät nouse hartioiden yläpuolelle. Ah.

Ensi viikolla uudestaan!
Siinä välissä alkaa neljän viikon juoksukoulu, voitte seurata hajoamista täällä.

Kouvolan kummallisuudesta

Päivän pituus:
Kuopio 8h 2min
Kouvola 8h 23min

Kuusankosken ihanuus oli tässä ylistyksen kohteena edellisessä tekstissä, mutta en nyt tiedä onko Kouvolakaan vailla omia ihmeitänsä.

Kouvostoliitto on betonista ja elementeistä.

 

Kirjastossakin oli jotain yrityksen tapaista, mutta lopulta lähinnä vain karmaisi...

Tai siis, enhän ole ainoa jota tuo vähän karmaisee?

Tekemiseni ovat tähän asti lähinnä rajoittuneet töiden tekemiseen, olen tehnyt vähän liian pitkiä päiviä. Aamulla herään aikaisin etsimään vierestä nukkuvaa rakasta, kun en vieläkään muista että etäisyyttä on 267 km välissä. Sitten lähdenkin töihin kun en halua jäädä pyörimään. Ja olen kuitekin lähemmäs neljään, ja kappas, siitä kertyykin yli kahdeksan tunnin päiviä.

Kirjasto on kuitenkin ihan laadukas, siellä on tullut oleiltua. Paitsi että tuo jokin hämähäkki-ihmisasia kyllä vähän ahdistaa.


Tietty kämpältäkin löytyy omat kummallisuutensa. Tämähän on kalustettu jos muistatte. Ja kylppäristä löytyi todella kiva nallekoriste-esine jossa nallet painivat leikkisästi. Tai siis jotain... Internet on ilmeisesti pilannut minut.

Kuusankosken kauneus

Erittäin kaunis terveyskeskus

Päivän pituus:
Kuopio 8h 2min
Kouvola 8h 23min


Kuusankoski, tuo paperikaupunkien helmi, Kymijoen lapsi, selluntuoksuinen kukkanen. Erityisen voimakkaasti tämä kauneus kolahtaa lievästi loskaisena torstaina, jolloin viikonloppua odottaa erittäin innokkaasti.

Kirkon torni pilkottaa

Kuusankosken ihanuus on kyllä kovasti laimentunut niistä ajoista kun olin lapsi. En ole haistanut täällä ollessani vielä kertaakaan "rahaa", kuten minulle pienenä väitettiin. Sellu ja paskahan siellä oikeasti haisivat. Mutta ehkä sitten kovilla pakkasilla

Kuusankoskella on asiaa. "I <3 FISTING" jos ette saa selvää. Paikallisbussin helmiä.

Työpaikalla on lumikengät!

Päivän pituus:
Kuopio 7h 50 min
Kouvola 8h 12 min

Olen ehtinyt penkoa vähän työhuonettani ja tein aivan mahtavan löydön kirjahyllyn päältä. Sieltä löytyi lumikengät!

Pitänee heittää jokin tarkastus noilla, tai sitten vaan lainata ne lenkkeilyyn.

Työhuone on muutenkin ihan viihtyisä, on jopa ikkunoita, mitä ei kaikista aiemmista työpisteistä voi sanoa.

Luulenpa viihtyväni ihan hyvin täällä.

Kuusankoski (siis se osa Kouvolaa, jossa tämä minun työpaikkani sijaitsee) on kyllä hyvin erikoinen paikka. Sen ihmeitä jäin tänäkin aamuna ihmettelemään töihin mennessä.

Siellä palvelee tällainen erilainen hampurilaisketju: urger.

Kohta edessä vielä ensimmäinen oikea keikka Pasta Batmanin kanssa ja sopivasti on annettu liikennesäävaroitus. Että perässä ajajat, malttia siihen nopeuteen; se olen vain minä ajamassa 30km/h motarilla.

Huomenta Kouvola

Päivän pituus:
Kuopio 7h 43min
Kouvola 8h 7 min

Elämä Kouvolassa alkanee asettua, vaikka sydän onkin Kuopiossa. Asunnon sijainti ainakin vähän lohduttaa, kaikki tekeminen mikä Kouvolassa ylipäätään on mahdollista, on mahdollista täältä käsin.

Keittiön ikkunasta avautuu näkymä ratapihalle, joten pystyn katsomaan junia jotka kulkevat Kuopioon. Mutta näin korkealla on kyllä ihan mukavaa, kaupunki on tuossa jalkojen juuressa.

Parvekkeelta näkyy tori, kesällä tuossa parvekkeella voi kasvattaa vaikka tomaatteja ja juoda rakkaan kanssa aamuteetä ennen töihin lähtemistä.

Tänään olen tapellut Soneran kanssa, vuokranantajan kanssa, jonottanut palvelunumeroihin melkein tunnin ja aloittanut uuden työn. Nyt on todella väsynyt olo, mutta pitäisi silti jaksaa alkaa rakentaa elämää täällä. Huomenna olen töissä vähemmän aikaa (ei viiteen, niin kuin tänään) ja voisin vaikka pyörähtää kaupungilla ja kirjastossa. Kyllä tämä tästä. Luultavasti.

Muutto Kouvolaan ja kohtaaminen Pasta Batmanin kanssa

Päivän pituus:
Kuopio 7h 39 min
Kouvola 7h 56 min

Muutin perjantaina monen kuukauden tuskastelun jälkeen työn perässä viimein Kouvolaan. Alustavan tiedon työstäni sain jo marraskuussa, jolloin iski ihan jäätävä identiteettikriisi opiskelijaelmän loppumisen suhteen. Olen rakastanut opiskelua, luennoilta lintsaamista, labroja, haalareita ja vapaata oleilua todella paljon. Opiskelijaelämä Kuopiossa oli kerrassaan parhautta.
Opiskelin ympäristötieteitä vain neljä vuotta Itä-Suomen yliopistossa, mikä on aivan liian vähän niin loistavassa seurassa. Tuloksena on kuitenkin maisterin paperit tänä keväänä.

Mukaan muutossa lähti satunnaisia tavaroita ja perillä huomasin että kaikenlaista olennaista oli todellakin jäänyt, vaikka asunto olikin valmiiksi kalustettu. Kalustetun asunnon valitsin siksi, että tästä ei tule kotia ilman poikaystävääni, joten saman tien voin yrittää päästä helpolla. Tällä hetkellä kaupunki tuntuu kurjalle, mutta niin varmasti melkein mikä tahansa kaupunki Kuopion jälkeen. Kaduilla on räntää ja kaipaan jo nyt poikaystävääni, valmiiksi etukäteen.

Tänään kuitenkin kohtasin autoni, Pasta Batmanin. Olen opetellut ajamaan uusilla autoilla ja olen aina ajanut vain autoilla joissa on enemmän tietokonetta kuin autoa. Työni takia jouduin kuitenkin hankkimaan auton ja opiskelijan varathan eivät tunnetusti riitä ihmeisiin. Ostimme siis -97 Polon, jossa eivät kaikki vaihteet toimi. Luistonestoista on tietty turha edes haaveilla, tai lukkiutumattomista jarruista, keskuslukituksesta saati peruustustutkasta (joka kyllä olisi nyt tarpeen).
Olemme kuitenkin nyt alkaneet hieroa tuttavuutta ja ehkä jonakin päivänä meillä vielä synkkaa kivasti. Pahinta tänään oli kuitenkin asuntooni kuuluvaan autotalliin pysäköinti, sillä ruutuun pitää peruuttaa. Muutaman kerran piti hinkata ja hikoilla, mutta kyllä se auto sinne sujahti. Adrenaliinitasot olivat kyllä aika huikeat siinä vaiheessa. Mutta selvisin! Ja aion selvitä vastaisuudessakin.