Odotusta Lappeenrannassa

Päivän pituus:
Kuopio 13h 22min
Kouvola 13h 16min
Lappeenranta 13h 16min

Olemme murun kanssa viettäneet viimeisen vuoden aikana lähes kaikki juhlapyhät Lappeenrannassa murun työn merkeissä. Juhannus, joulu, uusi vuosi ja pääsiäinen, kaikki kuluvat odottaen puhelimen sointia.
Toisin sanoen päivystäen psykiatriaa. Majoitumme aina tosi viehättävässä sairaalarakennuksessa, jossa on kosteusvaurioita. Asuimme viime kesän myös Valtsulla, kuten tuttavallisesti kadun nimen mukaan kutsumme paikkaa.
Vanhat ja korkeat kivikerrostalot kohoavat sairaalan päärakennuksen vieressä ja sisältävät sekalaisen kokoelman sairaalan toimintoja ja keikalla olevaa terveydenhoitohenkilökuntaa. Ja jotkut asuvat sitten vaikkapa kolme kuukautta kesällä.

Valtsussa on aivan oma tunnelmansa. Talo tuoksuu pölylle ja vanhalle kivelle, käytävät ovat autioita iltaisin kun alakerran ihotautipoli ja muut toiminnot ovat sulkeneet ovensa siltä päivältä. Kellarissa on sauna ja sairaalavälinevarastoja. Huoneet ovat askeettisia runkopatjasänkyineen ja yksine kirjoituspöytineen, keittiössä on hyvin vaihteleva kokoelma erilaisia astioita, mutta mikään ei varmasti ole samaa sarjaa tai ehjä. Keittiön veitsillä ei voi leikata itseensä edes haavaa, saati että saisi tomaatin palasiksi. Ja kaikista ikkunoista näkyy henkeä salpaava järvinäkymä Saimaan ylle ja linnoitukselle saakka.

Olo on kuin salaliittolaisella kun iltaisin voi tassutella pitkin tyhjiä sairaalakäytäviä paljain jaloin pyykit kainalossa kellarin pesutuvalle. Aivan kuin olisi siellä salaa tai luvatta. Kesällä pidimme ikkunoita auki koko ajan, tuuli tuli sisään huoneisiin ja vei vanhan kiven ja kosteuden hajun mukanaan. Ikkunoista kuului saapuvien ambulanssien ääniä. Minä en pidä sairaaloista. Se käsidesin haju, persoonaton valkoinen ja kummallisen väriset seinät erilaisine vihreän ja keltaisen ja ruskean sävyissä nostavat niskakarvat pystyyn. Kaikki on niin kliinistä ja mautonta. Ihmiset ovat sairaalassa pääosin silloin kun heillä on jokin huoli, se negatiivisuus tuntuu painostavana joka paikassa. Mutta Valtsu on myös kesän ja valon paikka. Järvi välkkyi kesällä ikkunoista ja iltaisin pääsi kävelemään satamaan. Valtsu ei herätä samanlaisia sairaala-ajatuksia. Täällä ei ole hetkeen kuollut kukaan.

Näinä juhlapyhinä Valtsun tunnelmaa leimaa kuitenkin minulla eniten odotus. Muru juoksee puhelimen perässä milloin missäkin osastolla tai ensiavussa ja minä odotan että muru palaisi. Koskaan ei puhelimen soidessa tiedä meneekä vartti vai viisi tuntia. Ruoka-ajat siirtyilevät, mitään ei oikein saa aloitettua tai tehtyä jos se vaikka kohta palaisi. Olen lähinnä tehnyt gradua täällä ollessani. Sen edistyminen tuo valmistumista lähemmäs, mutta tehtävä se vain on. Haen artikkeleita, spotify huutaa, selaan revareita (review-artikkeleita), nappailen lainauksia ja sitten taas katselen ikkunasta, ja katson kelloa. Ja katson kelloa. Kaksi ja puoli tuntia kulunut tällä erää.

Pasta Batman pääsi tärkeälle paikalle

Vanhemmat...

Päivän pituus:
Kuopio 12h 57min
Kouvola 12h 53min

Minä täytän tänä vuonna 25. Mutta nähtävästi vanhempien huolehtimistarve ei lopu todellakaan mihinkään täysi-ikäisyyteen.

Äiti soitteli aamulla ja kyseli että mitä täydennystä tarvitsisin kaupasta. Vastasin että jotain leipää ja mehua, ehkä mehukeittoa tai jotain sellaista.

Isi kävi äskein ja tässä lopputulos:

Sellaista "mehua". Tuolla pärjään varmaan ensi viikkoon asti.

Tänään on jo vähän parempi olo, tuo kylppäri-sohva -matka on laajentunut välillä jo keittiöön asti. Mutta ajattelin silti olla menemättä spinningiin tänään kun en pystyisi kävelemään edes treenipaikalle asti... Ehkä huomenna yritän uutta ennätystä makkari-sohva-kylppäri-keittiö. Eli jotain alle kymmenisen metriä, wuhuu! Normaalistihan juoksen helposti viidestä kymmeneen kilometria, niin jotain vikaa tässä kunnossa on nyt. Nesteytyksellä jatketaan.

Saikkupäivä

Päivän pituus:
Kuopio 12h 51min
Kouvola 12h  47min

Esivaroitus: olen luonnontieteilijä enkä aina hahmota mikä ihmisistä on ällöttävää ja mikä kiinnostavaa. Itse suhtauden tähän mielenkiinnolla, mutta tuo luonnontieteilijäpuoli tosiaan vaikuttaa.

Heräsin tänä aamuna ennen herätyskelloa hirveisiin vatsakipuihin. Minulla on maito-ongelma, eli edes laktoosittomat tuotteet eivät käy vaan käytän soijaa ja kauraa ja muuta korvaavaa. Vatsani on myös hyvin herkkä, aamulal syöty banaani tai kaurapuuro voivat myös suututtaa mahan. Ajattelin että kyse on taas jostakin tällaisesta, tätä sattuu kuitenkin noin kerran kuussa.

Ei muuten ollut.
Olen nyt harrastanut nesteenpoistoa koko päivän, aloitin viiden jälkeen. Sisälle on jäänyt tällä hetkellä yksi soijavanukas ja lähemmäs litra vettä.

Mämmiä ei ole kiva oksentaa. Teetä ja omenaa on vähän kivempi mutta en voi suositella sitäkään erityisen lämpimästi.

Kestävyysennätys on tällä hetkellä sohvalta vessaan ja vaan välillä täytyy ottaa seinistä tukea. Pyörryin myös kerran vessaan, onneksi istualtaan. Ei ole järin hyvä olo.
Nyt keltainen jaffa ja mustikkakeitto olisivat paikallaan. Mutta kaupassakäynti ylittää kestokykyni nyt noin viisisataakertaisesti.

Ei taida olla huomennakaan työpäivä kun istuminenkin ottaa voimille. Kylmää hikeä pukkaa ja kuumetta pitelee edelleen.

Ajattelin jossain kuumehoureisessa välissä että teen vähän gradua samalla mutta en kyllä ymmärrä sanaakaan omasta tekstistäni tällä hetkellä, joten parempi varmaankin jättää väliin.

Munia!

Päivän pituus:
Kuopio 12h 46min
Kouvola 12h 42min

Olin viikonloppuna taas käymässä kotona Kuopiossa, perjantaina oli tentti ja lauantaina oli mukavaa illanviettoa tovereiden kanssa.

Perjantaina tentin siis jälleen ympäristöoikeuden opintokokonaisuutta, aiheena tällä kertaa luonnonsuojelu- ja luonnonvaraoikeus. Tentti meni miten kuten, on huomattavan paljon vaikeampaa lukea kun on samalla töissä ja tietää että valmistuminen ei ole näistä kursseista kiinni. Valmistumisen esteenä onkin enää se gradu ja motivaatiota sen tekemiseen kyllä metsästelen. Ei jotenkin työpäivän päätteeksi kiinnostaisi yhtään aloittaa toista työpäivää. Lisäksi oikeustieteen kysymyksiin on aika erilaista vastata kuin ympäristötieteen, olen ehkä liian suoraviivainen luonnontieteilijän ominaisuuksien takia.

Lauantaina  meillä oli kasa ihania ihmisiä maistelemassa tämän kevään pääsiäismunatarjontaa. Oli runsaasti eri sorttisia aina pienistä yllätysmunista ruohomuniin. Ja yksi jättimuna, mallia Dumbo.

Itse olin vähän paitsiossa tässä lajissa kun ainoa maidoton pääsiäismuna on Mignon ja niitä ei nyt sattunut testaukseen tällä erää. Mutta laitoin toivoni leluihin.

Tässä kohtaa pettymys oli kyllä kova. Ei ollut yhtään kasattavaa lelua ja kaikki lelukotelot (siis ne suklaan ja lelun välissä olevat muovikapselit) olivat saranallisia.
Ovatko nykylapset jotenkin erityisen retardeja kun luullaan että ne tukehtuvat kaikkeen nyrkkiä pienempään? Saranat pilaavat nimittäin nuo kotelotkin, sillä niistä ei voi askarrella esimerkiksi alusta figuurille.

Tappoivat luovuuden ja leikin, en ala.

Rairuohoa, ei kun...

Päivän pituus:
Kuopio 12h 8min
Kouvola 12h 7min

HUOM! Päivän pituus on nyt yli 12 tuntia, eli siis virallisesti on kevät. Aamulla aurinko nousee ennen minua. Ja tänään Kuopio meni ohi Kouvolasta päivän pituudessa, pohjoisen valoisat yöt ovat alkamassa.

Pääsiäinen on siis ovella ja useimmat kylvävät rairuohoa tai ohraa tai jotakin sen kaltaista.
Minäkin päätin kylvää.

Avokadon ja kiiviä.

Ensin liotin avokadon siementä muutaman päivän vedessä. Siinä ajassa kuoreen syntyi muutamia halkeamia ja jotakin juuren tyngän näköistä ilmaantui tylppään päähän.

Sitten istutin avokadon siemenen multaan, se tylppä pää multaan päin ja jätin vähän näkyviin. Kiivistä kaivelin siemeniä ja ripottelin ne kosteaan multaan.

En siis tiedä mitään kasvien kasvatuksesta, mutta päätin kokeilla näillä ohjeilla. Poimin nämä vinkit erinäisiltä internetin keskustelupalstoilta, eli jos en ole kohta omavarainen kiivien ja avokadon suhteen niin syytän internetiä.

Cylon Raider -huivi on valmis!

Päivän pituus:
Kuopio 11h 37min
Kouvola 11h 40min

Tänään tuli valmiiksi melkein kolmen kuukauden näpräyksen tulos. Aloin tekemään tuota huivia samaan aikaan kun aloin jännittämään nykyisen työpaikkani järjestymistä. Neulonta on minulle terapeuttista, mutta toki lopputuloskin on miellyttävä. Ainakin useinmiten. Olen kyllä neulonut täysin käyttökelvottomiakin kapistuksia.

Esimerkiksi ensimmäinen tekemäni villasukka (ohje kokoa 38, puikotkin oikeaa kokoa) oli niin suuri että se mahtui koon 43 miesten kengän päälle. Myöhemmin se alkoi myös purkaantua, liekö jotain tekemistä tämän kengän kanssa. Lisäksi olen neulonut niin suuren vauvan myssyn että se mahtui tämän aiemman kengän omistaneen aikuisen miehen päähän. Kasvunvaraa...

Mutta näin upealle tämä tuotos näyttää:

 Pitsineuletta kahdella värillä. Ei aloittelijoille. Tai sopiihan sitä kokeilla mutta varmaan menee hermot.

Huivin on niin iso että siihen voi vaikka kietoutua.

 Tästä näette mittasuhteet, se on noin jättimäinen!

Ja tässä nimityksen syy. Aukilevitettynä huivi näyttää ihan cylon-hävittäjälle. Lisää tietoa kyseisestä kapistuksesta voitte katsoa tästä.

Viittaan nyt näihin moderneihin raidereihin.

Maanantai

Päivän pituus:
Kuopio 11h 18min
Kouvola 11h 22min

Maanantait tuntuvat aina jotenkin erityisen kamalilta täällä Kouvostoliitossa. Se tarkoittaa sitä että takana on ihana viikonloppu ja edessä on taas viisi työpäivää. Ei niissä työpäivissä niinkään mitään, mutta se tarkoittaa viittä päivää ilman rakasta. Eli harmaata arkea, odottamista, epäsäännöllistä syömistä ja huonosti nukkumista. Ja onhan tämä aika yksinäistä kun on tottunut jakamaan koko maailman toisen kanssa.

Mutta siksipä yritinkin vähän piristää itseäni ja löytää maanantaista jotain elämisen arvoista.

Aamulla oli pakkasta ja kuu näkyi auringonnousussa. Se oli ihan kaunista, varsinkin kun tietää että voi lähteä lämpimällä ja lumettomalla autolla.

Töiden jälkeen yritin panostaa ravinnon laatuun, koska tosi usein itsekseni ollessani syön omenoita, puuroa ja omenoita. Työpaikan ruokala ja sen kokonaiset ateriat pitävät loitolla monet puutostaudit.

Siispä kokkailin lohiavokadosalaattia. Tuo luomus syntyy ihan vaan niin että pilkotaan sekaisin kaikkea mikä on hyvää salaatissa ja sitten syödään. Tässä tapauksessa tomaattia, suippopaprikaa, salaattia, avokado ja savulohta. Nom.

Kuvassa on yläkulmassa myös avokadon siemen ja ajattelin kokeilla sen idättämistä. Täytyy vielä internettiä selata asian osalta. Kesäinen bataatin idättäminen eteni ihan kivasti ja tuli juuria ja jopa lehtiä mutta sitten tuli myös mätäkää ja bataatti oli eräänä päivänä ihan muussina. Tästä siis ehkä myöhemmin lisää.

Kävin aterian jälkeen vielä yrittämässä juoksemista. Yrittämässä sen takia että tuolla on aivan uskomattoman liukasta. Täydellinen peilijää ja sen päällä lunta, kyllä meinasi nilkat olla ympäri monta kertaa. Joten juoksemista ehkä nyt vähän vähemmän ja lämpöä ja sulia teitä odotellessa.

Lenkillä Kouvola näytti taas kauneuttaan ja "kauneuttaan".

Autoilun riemua...

Päivän pituus:
Kuopio 10h 41min
Kouvola 10h 48min

Tänään opin Pasta Batmanin kanssa ajelusta yhden kiintoisan seikan.
Lähdin töistä kylmällä autolla (ulkona jotakin viitisen astetta pakkasta) ja laittelin puhalluksen kuumalla tuulilaseihin koska Pastis huurtuu aika helposti. Se ei ilmeisesti ole ihan tiivis...
Tämä sujui ihan mainiosti siihen asti kunnes tuulilasi alkoi kuraantua tuon kevään seuraksena. Päätin sitten putsata sitä ajossa lisäämällä tuulilasinpesunestettä ja sitten pyyhkimiä siihen päälle. Siis teoriassa ihan normaali toiminto.

No Pastiksen lämmitystoiminnot eivät ilmeisesti riitä kylmällä pitämään tuulilasia sulana sillä pesuneste jäätyi röpelöiseksi ja mahdollisimman paljon valoa taittavaksi kerrokseksi tuulilasin pintaan, jonka pyyhkimet vielä oikein levittivät koko lasin mitalle.

Estin siis oman näkyvyyteni näppärästi tien päällä, nopeutta 60 km/h. Kyllä siitä juuri riittävästi näki, mutta en kyllä tee toiste.

Mutta jokin hieno hetki oli Pastiksen kanssa tänään: peruutin tyylillä ruutuun ekalla yrityksellä. Kyllä se siitä. Vaikka ruutuun peruutus onkin akilleen kantapääni ja inhoan sitä kuin ruttoa. Peruuttaminen näin yleensäkin. Auto on jotenkin takaperin ihan mahdoton kapistus.

Great success!

Kouvostoliiton kauneudesta?

Päivän pituus:
Kuopio 10 h 35min
Kouvola 10 h 43min

Kouvola on yllättävän monikasvoinen paikka.
Eräänä aamuna huomasin jäätyneessä puussa karnevaalivaloja, näyttävät varmasti kivoille kesällä, mutta nyt ne luovat aika kiintoisan kontrastin.

Kevät saapuu kyllä väistämättä myös Kouvostoliittoon. Olin töissä jo tapani mukaan seitsemältä ja aurinko nousi pakkasaamussa ja siihen aikaan. Kohta on kesä.

 

Kävin kirjastossa taas tänään ja siellä pysähdyin virkkaamaan isoäidin neliöitä. Siis kirjasto suorastaan pakotti minut siihen; oli lankaa ja välineet ja ohjeet ja kaikki. Ihan pakko.

Ja kirjaston pihalla oli tyylikäs kapistus....

P.S. Ristiinassa viikonloppuna oli pajunkissoja!