Odotusta Lappeenrannassa

Päivän pituus:
Kuopio 13h 22min
Kouvola 13h 16min
Lappeenranta 13h 16min

Olemme murun kanssa viettäneet viimeisen vuoden aikana lähes kaikki juhlapyhät Lappeenrannassa murun työn merkeissä. Juhannus, joulu, uusi vuosi ja pääsiäinen, kaikki kuluvat odottaen puhelimen sointia.
Toisin sanoen päivystäen psykiatriaa. Majoitumme aina tosi viehättävässä sairaalarakennuksessa, jossa on kosteusvaurioita. Asuimme viime kesän myös Valtsulla, kuten tuttavallisesti kadun nimen mukaan kutsumme paikkaa.
Vanhat ja korkeat kivikerrostalot kohoavat sairaalan päärakennuksen vieressä ja sisältävät sekalaisen kokoelman sairaalan toimintoja ja keikalla olevaa terveydenhoitohenkilökuntaa. Ja jotkut asuvat sitten vaikkapa kolme kuukautta kesällä.

Valtsussa on aivan oma tunnelmansa. Talo tuoksuu pölylle ja vanhalle kivelle, käytävät ovat autioita iltaisin kun alakerran ihotautipoli ja muut toiminnot ovat sulkeneet ovensa siltä päivältä. Kellarissa on sauna ja sairaalavälinevarastoja. Huoneet ovat askeettisia runkopatjasänkyineen ja yksine kirjoituspöytineen, keittiössä on hyvin vaihteleva kokoelma erilaisia astioita, mutta mikään ei varmasti ole samaa sarjaa tai ehjä. Keittiön veitsillä ei voi leikata itseensä edes haavaa, saati että saisi tomaatin palasiksi. Ja kaikista ikkunoista näkyy henkeä salpaava järvinäkymä Saimaan ylle ja linnoitukselle saakka.

Olo on kuin salaliittolaisella kun iltaisin voi tassutella pitkin tyhjiä sairaalakäytäviä paljain jaloin pyykit kainalossa kellarin pesutuvalle. Aivan kuin olisi siellä salaa tai luvatta. Kesällä pidimme ikkunoita auki koko ajan, tuuli tuli sisään huoneisiin ja vei vanhan kiven ja kosteuden hajun mukanaan. Ikkunoista kuului saapuvien ambulanssien ääniä. Minä en pidä sairaaloista. Se käsidesin haju, persoonaton valkoinen ja kummallisen väriset seinät erilaisine vihreän ja keltaisen ja ruskean sävyissä nostavat niskakarvat pystyyn. Kaikki on niin kliinistä ja mautonta. Ihmiset ovat sairaalassa pääosin silloin kun heillä on jokin huoli, se negatiivisuus tuntuu painostavana joka paikassa. Mutta Valtsu on myös kesän ja valon paikka. Järvi välkkyi kesällä ikkunoista ja iltaisin pääsi kävelemään satamaan. Valtsu ei herätä samanlaisia sairaala-ajatuksia. Täällä ei ole hetkeen kuollut kukaan.

Näinä juhlapyhinä Valtsun tunnelmaa leimaa kuitenkin minulla eniten odotus. Muru juoksee puhelimen perässä milloin missäkin osastolla tai ensiavussa ja minä odotan että muru palaisi. Koskaan ei puhelimen soidessa tiedä meneekä vartti vai viisi tuntia. Ruoka-ajat siirtyilevät, mitään ei oikein saa aloitettua tai tehtyä jos se vaikka kohta palaisi. Olen lähinnä tehnyt gradua täällä ollessani. Sen edistyminen tuo valmistumista lähemmäs, mutta tehtävä se vain on. Haen artikkeleita, spotify huutaa, selaan revareita (review-artikkeleita), nappailen lainauksia ja sitten taas katselen ikkunasta, ja katson kelloa. Ja katson kelloa. Kaksi ja puoli tuntia kulunut tällä erää.

Pasta Batman pääsi tärkeälle paikalle