Kevään merkit ja auton tuunaus

Päivän pituus:
Kuopio 15h 39min
Kouvola 15h 19min

Vietin jälleen aivan ihanan viikonlopun Kuopiossa. Se todellakin on rakkauskaupunkini. Viikot Kouvolassa kuluvat velvollisuuksien parissa, joten viikonloput ovat täynnä melkein itseäkin hätkähdyttävää hedonismia. Mitään järkevää tai tuottoisaa ei tule tehtyä, ainoastaan haahuiltua ja tehtyä vain itseään huvittavia ja miellyttäviä asioita. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus sellaiseen. Se on ylellisyyttä.

Lauantaina nousimme sängystä joskus kello 11 jälkeen, minkä jälkeen paistoin ison kasan kookos-omena-spelttilettuja joita söimme aamiaiseksi puolilta päivin. Iltapäivällä suuntasimme katsomaan näytelmää "Pappa ja merikilpikonna", koska graduohjaajani näyttelee siinä. Vasta esityksessä meille paljastui että kyseessä on alle kouluikäsille suunnattu näytelmä, näytelmä käsitteli sitä miten kouluun meneminen voi pelottaa mutta pitää silti olla rohkea ja uskaltaa ja rakastaa. Vaikka asiaa sinänsä käsiteltiinkin hyvinkin pienille sopivalla tavalla niin minä ihan viihdyin. Tuli hyvä mieli noin naiivista maailmankuvasta. Olisipa niin yksinkertaista että taivaaseen pääsee raketilla ja aikakoneen voi tehdä munakellosta ja korjata menneitä ongelmia.
Näytelmän jälkeen kävelimme auringossa kotiin odottamaan että tulisi aika siirtyä Isä Camilloon. Pöytävaraukseen oli vielä muutama tunti. Kallaveden rannoilla kukkivat leskenlehdet, linnut lauloivat.
Isä Camillossa söin taas ihan hävyttömän hyvää punajuuripesto-chiabattaa vuohenjuustolla ja tosi hyvää kanaa. Muru kokeili suppiskeittoa ja ankkaa, joka hätkähdytti maistumalla ensin kanalle ja sitten naudalle. Kana-nautaa. Hyvää se silti oli.

Sunnuntai tuli aivan liian pian ja palasin Kouvolaan. Mutta jalat eivät ihan osu nyt maahan täälläkään, sillä torstaina lähden Kuopioon ja palaan vasta seuraavana viikonloppuna. Enkä yksin, sillä muru lähtee mukaan harjoitteluun ja sitten töihin. Koko kesä on edessä. Ensin ihana opiskelijan vappu (viimeinen ennen valmistumista, nyyh!) ja sitten alkaa yhteinen kesä.
En malta odottaa, päivät samalla matavat ja lentävät vuorotellen lähes skitsofreenisesti kun odottaa niin innoissaan.

Kouvolassa askartelin FM-seminaarin muistiinpanojen jälkeen neulotun karvanopan Pasta Batmaniin. Se on kivan vihreä. Pasta Batman on nyt entistä hajottavampi useimpien ihmisten mielestä, minusta se on suloinen. Hajotkaa siihen jos haluatte.

Kouvolako muuttotappioaluetta?

Päivän pituus:
Kuopio 15h 14min
Kouvola 14h 57min

Olen nyt asustellut täällä Kouvostoliitossa lähemmäs kolme kuukautta. Viime viikolla postiluukusta kolahti postikortti jossa kerrottiin että jos kiikutan kortin kirjastoon niin saan "tervetuloa Kouvolaan" -paketin.
Toiverikkaana sitten marssin kortin kanssa kirjastoon.

Tämä paljastui pussista:

Hirveä määrä Kouvola-propagandaa, bussiaikatauluja, postikortteja, jotain muuta ihme shittiä, pinssi... Suoraan sanottuna 95% paketin sisällöstä meni suoraan paperinkeräykseen. Suurinta osaa noista asioista olisin tarvinut jo silloin kolme kuukautta sitten kun en osannut ajaa täällä bussilla. Tässä vaiheessa ne ovat lähinnä kettuilua.

Yksi asia pinssin lisäksi vältti kierrätyskohtalon (ja pinssikin vain siksi että sitä on vaikea kierrättää kun siinä on paperia, metallia ja muovia, säästän sen toistaiseksi ennen kuin keksin että mitä sille teen): ilmaislippu johonkin tapahtumaan Kouvolassa. Listassa oli aika paljon urheilua, Kouvoja ,KooKoo, Sudet, MyPa... Mutta kummasti sieltä itselle valikoitui vapaa pääsy Kymi Sinfonietan johonkin konserttiin. Ja koko perhe pääsee samalla lipulla. Kesällä siis murun kanssa konserttiin, jee.

Vähän tuli tuosta Kouvola-paketista nyt sellainen kutina että en taida olla keskimääräinen kouvolalainen. Mutta minkäs teet, jotain iloa kierrätettävän paperinkin lisäksi tuli saatua.

Karvaisia mollukoita keittiössä

Päivän pituus:
Kuopio 15h 8min
Kouvola 14h 52min

Kiivit kasvavat niin että kohina käy. Minun pitää luultavasti kohta alkaa jotenkin erotella noita versoja toisistaan, en usko että kiivien tyypillinen kasvamistapa on pensasmaisesti ja tiheästi. Wikipedioin ehkä myöhemmin aiheesta. Sitten täytyy harkita mitä noille ylimääräisille, vähemmän elinkelpoisille iduille tekee. Onkohan kiivi ituna hyvää... hmmm. Sen myrkyllisyys pitää ehkä ensin tarkistaa myös.

Viikonloppuna leivoin ihan älyttömän hyvää piirakkaa, siihenkin liittyy kiivi. Harmi vaan ettei vielä itse kasvattamat. Kyseessä on sitruuna-bourbon vanilja- marenki-kiivi -piirakka. Siis vähän sellaisen perinteisen sitruunamarenkipiirakan tapainen, mutta täytteeseen ängin tuota vaniljaa aika reippaasti ja sitten täytteen ja marengin väliin tuli kiiviä. Oli muuten ihan älyttömän hyvää.

Tahtia haittasi vähän piirakkavuuan puuttuminen, mutta asia ratkaistiin tekemällä piirakat valmiiksi uunivuuan kansissa, näppärää. Kesäksi kyllä tuon tänne kakkuvuuan, piirakkavuoan, lettupannun...

Koiran vahtina, saatanalliset lukemat mittarissa

Päivän pituus:
Kuopio: 14h 55min
Kouvola: 14h 40min

Olin viikonloppuna vahtimassa porukoiden koiraa. Kyseessä on vehnäterrieri uros, jolta miehuus on viety jo kauan aikaa sitten. Nimeltään Spock. Kuten korvista näkyy, logiikka on pettämätön.

Katsokaa sen älykästä ilmettä ja hajotkaa!

Viimeisin kuva on napattu päikkäreitä ottavasta haukusta, se nukkuu näköjään myös aika typerästi mutta aika lutuisesti, tuitui.
Spock käyttäytyi suhteellisen hyvin vahtivuoron ajan, yölläkin heräsin vain muutaman kerran siihen että se teki nojatuoliin petiä niin kovaäänisesti että luulin että kangas on jo repeytynyt.

Saatanallisesta silmien hehkusta pääsemme Pasta Batmanin historialliseen hetkeen. Mittarissa pyörähty 6666, todisteena kuva:

Ja huomatkaa että edes opiskelijavalo ei pala, tankissa on jopa bensaa. Olen tässä juuri starttaamassa työpaikan pihasta eräälle tarkastukselle, hetki piti ikuistaa. Siis eihän tuo ole oikeasti se mittarin lukema, mittari on mennyt jo kerran ympäri... köh.

Gradu rintamalla ei ole juuri itse teoksen kanssa tapahtunut edistystä mutta valmistumisen suuntaan liikehdintää kyllä on. Sain juuri valmiiksi tiivistelmän gradustani ja nyt pitää vain lähettää se seminaariohjaajalle, opponentille ja vielä jonnekin stipendilautakuntaan. Hienosti ihan itse sen kirjoitin kasaan, tai siis olen jossain vaiheessa kirjoittanut. Nyt vain copypastasin sen gradun eri osista ja liitin kivaksi kokonaisuudeksi. Koko tiivistelmän tekeminen on aika haastavaa, mahduttaa nyt koko tutkimus kahteen sivuun niin että melkein kuka vaan voisi sitä ymmärtää. En usko että ihan joka kadun mies ymmärtäisi englanninkielisen tiivistelmäni aiheesta: "Time dependency of in vitro toxicological responses induced by particles emitted from small scale wood combustion". Tai no, mistäs sitä tietää. Ei pidä aliarvioida.

Terapia-paskartelu

Päivän pituus:

Kuopio: 14h 18min

Kouvola: 14h 7min

Olen yhdistänyt tenttiin lukemisen ja terapeuttisen näpertelyn uudella tavalla. Neulominen on ollut luentojen pelastus koko opiskeluajan, mutta jotenkin nyt eivät puikot ole istuneet oikein käteen cylon-huivin jälkeen. Kesken olisi jättimäinen kukkapalapeitto, palat ovat valmiina mutta pitäisi vain yhdistää kappaleet toisiinsa.

Myös vihreät neulotut karvanopat ovat melko valmiit, pitäisi vain kirjoa pisteet sivuihin ja yhdistellä osaset. Ja hankkia täytettä jostakin. Mutta jotenkin nuo ovat nyt jääneet.

Tämän hetken kuumin hotti on ollut onnentähdet, tai Lucky Stars, kuten ohje esimerkiksi googlettamalla löytyy.

Tässä pikaopas:

 Tee origamipaperista tällaisia lipuskoja. Näitä lipuskoja saa valmiinakin ilmeisesti jostakin mutta itse en törmännyt. Yritä leikata suoraan (köh, hyvin onnistuu). Suoruus ei ole pakollista mutta tulee vähän vähemmän muotopuolia jos onnistut.

 Väännä lerpukkeen pää solmuun. Siis ihan solmu, niin kuin normaalisti tekisit.

 Näin, tällainen siitä pitäisi tulla. Kiristä vähän solmua, mutta ei niin kovasti että paperi menee rikki. Tuo viisikulmion muoto pitää pyrkiä säilyttämään.

 Sitten käännä solmu ympäri, siis kuvassa solmun takapuoli. Tuossa on tuo ylimääräinen lärpäke ja se pitää saada pois.

 Sen lärpäkkeen saa pois kun taittaa sen tuonne solmun sisään. Sommittele se sinne jotekin ei ruttaamalla.

 Nyt pitäisi olla valmiina viisikulmio josta sojottaa tosi pitkä lärpäke. Loppu on helppoa: taittelet sen pitkän lärpäkkeen vaan viisikulmion ympäri aina siitä kohtaa mistä se luontevasti menee. Säilytä viisikulmion muoto ja pidä kulmat terävinä.

 Tuloksena on pullea viisikulmio. Tuollainen.

 Tätä kuvaa edeltävä vaihe on se, missä menee todennäköisimmin esteettisessä mielessä pieleen. Eli niitä viisikulmion kulmia ja sivuja pitäisi puristella ja nipistellä niin että se keskikohta muuttaa vähän pulleammaksi ja kärjet erottuvat terävämpinä paremmin. Lopputuloksen pitäisi näyttää jotenkin tuollaiselle.

Ja mitä enemmän on pakollista hommaa tehtävänä, sitä enemmän syntyy noita pylperöitä. Kuvassa tähän astinen tuotos. Jokaista väriä oli kymmenen arkkia, arkista tulee noin 16 kpl tähtiä, värejä on viisi... siitä laskemaan tuhlattua aikaa. Huom vieressä on kyllä oikeustieteen tenttikirja ja vielä auki. Gradukin on auki tässä koneella, tarkemmin sanottuna seminaarimateriaalit. Pidän "lomaa" vappuviikolla ja pidän sekä pro- että FM-seminaarit, teen kypsyysnäytteen ja käyn tentissä. Ja jossain välissä se vappukin.

Mutta näin hienoja origameja minä pystyn tekemään. Aiemmin ei ole se puoli oikein sujunut, muun muassa origamimanaatti näytti rutistuneelle origamibanaanille. Tästä on hyvä ponnistaa, seuraavaksi origami-tasoneliö.

Kiiviomavaraisuus lähestyy

Päivän pituus:
Kuopio 13h 35min
Kouvola 13h 27min

Kasvatuskokeiluprojekti on edistynyt. Laitoin muutama viikko sitten kiivin siemeniä itämään. Eli tökin kiivin palasia suoraan hedelmästä mullan päälle. Liekö oikeaoppinen kylvötapa, mutta ainakin tulosta tuli.
Kiivi on näköjään kaksisirkkainen kasvi, mutta siihen tämä tieto sitten jääkin. Täytyy vähän tutkiskella että erottelenko taimet sitten omiin ruukkuihin jos ne kasvavat vielä enemmän.

Avokadosta on lähtenyt se päällimmäinen ruskea kuori ja alta on paljastanut vaalea jättisiemen. Vielä ei näy muita merkkejä, mutta juuria ei pääse oikein mullan läpi muutenkaan katsomaan. Ehkä siellä on jotakin elämää.

Elämä on nimittäin aika kaukana tämän hetken graduponnisteluista. Jäljellä on enää abstraktien ja muiden rakenteen muodostavien kappaleiden lisäksi kuutisen sivua leipätekstiä. Sitä vaan pitäisi nyt jaksaa tuottaa. Kasassa on siis jo 45 sivua julkaisukelposta materiaalia näin vertailun vuoksi. Jotakin hiukkasten muodostumista ja polttohiukkasten toksisista ominaisuuksista... oi wikipedia kerro minulle.