Kevään merkit ja auton tuunaus

Päivän pituus:
Kuopio 15h 39min
Kouvola 15h 19min

Vietin jälleen aivan ihanan viikonlopun Kuopiossa. Se todellakin on rakkauskaupunkini. Viikot Kouvolassa kuluvat velvollisuuksien parissa, joten viikonloput ovat täynnä melkein itseäkin hätkähdyttävää hedonismia. Mitään järkevää tai tuottoisaa ei tule tehtyä, ainoastaan haahuiltua ja tehtyä vain itseään huvittavia ja miellyttäviä asioita. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus sellaiseen. Se on ylellisyyttä.

Lauantaina nousimme sängystä joskus kello 11 jälkeen, minkä jälkeen paistoin ison kasan kookos-omena-spelttilettuja joita söimme aamiaiseksi puolilta päivin. Iltapäivällä suuntasimme katsomaan näytelmää "Pappa ja merikilpikonna", koska graduohjaajani näyttelee siinä. Vasta esityksessä meille paljastui että kyseessä on alle kouluikäsille suunnattu näytelmä, näytelmä käsitteli sitä miten kouluun meneminen voi pelottaa mutta pitää silti olla rohkea ja uskaltaa ja rakastaa. Vaikka asiaa sinänsä käsiteltiinkin hyvinkin pienille sopivalla tavalla niin minä ihan viihdyin. Tuli hyvä mieli noin naiivista maailmankuvasta. Olisipa niin yksinkertaista että taivaaseen pääsee raketilla ja aikakoneen voi tehdä munakellosta ja korjata menneitä ongelmia.
Näytelmän jälkeen kävelimme auringossa kotiin odottamaan että tulisi aika siirtyä Isä Camilloon. Pöytävaraukseen oli vielä muutama tunti. Kallaveden rannoilla kukkivat leskenlehdet, linnut lauloivat.
Isä Camillossa söin taas ihan hävyttömän hyvää punajuuripesto-chiabattaa vuohenjuustolla ja tosi hyvää kanaa. Muru kokeili suppiskeittoa ja ankkaa, joka hätkähdytti maistumalla ensin kanalle ja sitten naudalle. Kana-nautaa. Hyvää se silti oli.

Sunnuntai tuli aivan liian pian ja palasin Kouvolaan. Mutta jalat eivät ihan osu nyt maahan täälläkään, sillä torstaina lähden Kuopioon ja palaan vasta seuraavana viikonloppuna. Enkä yksin, sillä muru lähtee mukaan harjoitteluun ja sitten töihin. Koko kesä on edessä. Ensin ihana opiskelijan vappu (viimeinen ennen valmistumista, nyyh!) ja sitten alkaa yhteinen kesä.
En malta odottaa, päivät samalla matavat ja lentävät vuorotellen lähes skitsofreenisesti kun odottaa niin innoissaan.

Kouvolassa askartelin FM-seminaarin muistiinpanojen jälkeen neulotun karvanopan Pasta Batmaniin. Se on kivan vihreä. Pasta Batman on nyt entistä hajottavampi useimpien ihmisten mielestä, minusta se on suloinen. Hajotkaa siihen jos haluatte.