Luonto-parkour

Päivän pituus:
Kuopio 14h 56min
Kouvola 14h 41min

Kävin tänään tekemässä työni puolesta luontokartoitusta puronvarsilehdossa. Sää oli mitä mainioin, harmi vaan että piti pukea ulkoiluhousut, pitkähihainen paita ja kumisaappaat. Hiki virtasi. Tuonne umpimetsään, jota ihminen ei hoida, ei mennä t-paidassa kävelyretkelle. Oksia on joka puolella, nokkoset minun mittaisiani, hämäkin seittejä on joka välissä, puron pohja on mutaa. Yksin liikkeellä ollessa oikeasti vähän jännitti, muutaman kerran jäin kengistä kiinni. Ylitin puron muutamaan kertaan erilaisia oksasinkous menetelmiä ja lahopuita hyödyntäen. Seikkailu.
Paikka oli kyllä hyvin kaunis, katsokaa vaikka itse.

Lahopuinen henkilö.

Maasto oli paikoin erittäin kiinnostavaa, alla on mutaa ja sammakoita.

Vesi oli onneksi aika alhaalla, pääsin ylittämään muutamastakin kohtaa.

Paikoin taas virtasi kovastikin, hiekkapohja on pettävä.

Rauhassa etenevä luonto.

Tällä alueella lahopuiden jättäminen on eliöstön selviämiselle ja kehitykselle erittäin tärkeää.

Varo asekeliasi, alla saattaa avautua reikiä.

Syksy tulee, pelto on jo sängellä.

Kouvolan ja Kuopion nähtävyyksiä

Päivän pituus:
Kuopio 15h 39min
Kouvola 15h 20min

Olen taas kokenut Kouvostoliiton kauneutta. Tylsyyksissäni liikun paljon ympäri Kouvolaa. Gradu on tehty eikä joka ilta voi juosta ja spinningöidä (onko se edes sana?) niin tulee kuljeskeltua ja haahuiltua. Liiasta neulomisestakin tulee kädet kipeäksi. Siispä kuljeskelua.

Kouvostoliitto on sellainen vastakohtien paikka. Täällä on myös sellaista neuvostomaista överiyttä: "jos rakennetaan jotain niin tehdään siitä suurempi ja rumempi kuin missään muualla". Tämän minusta kiteyttää aika hyvin paikallisen Chinacenterin torii-portti. Se on pohjoismaiden suurin. Ja se sijaitsee aivan syrjässä kaikesta keskellä teollisuusaluetta. Ja se näyttää muoville. Ja varmaankin myös on sitä.

Eikös olekin kauhea.
Ja vastapäätä on tällainen kaunistus:

Tällaisessa kauniissa miljöössä on pohjoismaiden suurin torii-portti. Ylevästi ja kouvolalaisittain.


Tapahtuipa viikonloppuna Kuopiossakin, naapurissa paloi roskakatos.

Syksy tuo mukanaan neuloosin

Päivän pituus:
Kuopio 16h 16min
Kouvola 15h 52min

Syksyn tullessa neulomisinnostus aina palaa. Kesällä sormet ovat hikiset ja lanka ei luista, eikä jotenkin villapaidat ja huivit tunnu ajankohtaisille.
Syksyllä on kuitenkin ihana neuloa kun ulkona sataa ja vieressä höyryää kuppi jotain hyvää teetä. Tänään onkin satanut oikein urakalla, ei ole lenkkipäivä, menisi vesijuoksuksi.
Neulominen olisi vielä täydellisempää jos samaan aikaan voisi lukea, se ei kuitenkaan oikein onnistu.
Olenkin harkinnut kunnon mummoutumista ja äänikirjojen hankkimista neulomissessioiden kaveriksi. Vielä villasukat jalkaan niin tekemisten keski-ikä pomppaa sinne kahdeksankympin tienoille.

Tänään valmistui ihana sateenkaarihuivi, sain langan mummolta ja se tuntui sopivalle tällaiseen huiviin. En ole vielä varma mihin käyttöön tai kenelle huivi tulee, joten saa ottaa yhteyttä jos tuntuu sille että haluaisi tämän itselleen.

Olen myös hankkinut langoilleni niille sopivan säilytysratkaisun.

Syksy alkoi...

Päivän pituus:
Kuopio 16h 22min
Kouvola 15h 58min

Aivan sama mitä puhutte, että elokuu on kesäkuukausi. Ei ole. Nyt on syksy ja se alkoi viime torstaina.

Silloin muutettiin mies pois täältä Kouvostoliitosta takaisin Kuopioon jatkamaan opiskeluja. Lauantaina tyhjennettiin meidän oma koti ja sullottiin kaksion verran tavaraa pieneen yksiöön. Se yksiö on pienempi kuin entisen kotimme terassi. Tosi spurgua.

Sitä omaa kotia tulee kyllä ihan älytön ikävä. Olen itkeskellyt koko kevään koska olen tiennyt että asunnosta pitää luopua. Kyse ei ole asunnosta tilana, vaikka se olikin upea. Uusi upea kerrostaloasunto hillittömällä terassilla, keskusilmastoinnilla, lattialämmityksellä, saunalla ja puuparketeilla.
Kyse on kodista. Nyt koen olevani enemmän koditon kuin koskaan aiemmin. Kuopion asunto piti kiinni jossain, se oli paikka mihin pystyi palaamaan, minne pystyin kuvittelemaan rakkaani puuhailemassa.
Nyt tilalla on yksiö. Opiskelija-asunto yksiö.
Siitä tuli kuitenkin yllättävän viihtyisä, siellä on meidän tavaroita ja meidän hankkimia asioita. Ja siinä asunnossa on se hyvä puoli että siinä näkyy taivas. Pidän kovasti pilvien katselemisesta, taivaan värit ovat joka vuodenajan ja mielialan mukaan erilaiset.
Mutta ei se ole ihan sama.

Nyt olen täällä Kouvostoliitossa itsekseni, yritän pitää arjesta kiinni ja olla ahdistumatta kodittomuudesta liikaa. Yritän pitää sitä myös vapautena siitä että emme ole vielä sidottuja mihinkään paikkaan, voimme mennä minne haluamme, muuttaa minne haluamme, tehdä mitä haluamme. Koko elämä on vasta avautumassa.

Mutta jotenkin olen silti vailla jotakin, koska rakkaani ei ole vierelläni.

Se on niin kuin Inceptionin hokema:
"You're waiting for a train. A train that'll take you far away. You know where you hope this train will take you. But you can't know for sure. Yet it doesn't matter. Now, tell me why?

Because you'll be together!"

Siinäpä se.

Olen alkamassa täällä taas juosta, tämän näin lenkillä. Jotenkin on nyt tällainen teema kaikessa mitä näkee.

Kuopion kuulumisia

Päivän pituus:
Kuopio 18h 32min
Kouvola 17h 51min

Kävimme murun kanssa Kuopiossa viikonloppuna ja taas tuli todettua miten mahtava paikka se on. Kaikkien näiden ylimyönteisten Kuopiokokemusten seuraus voi olla se, että Kuopiota jää ihannoimaan maanpäällisenä paratiisina eikä mikään muu kaupunki tunnu enää miltään. Tuohon yhdistyy hyvin voimakkaasti opiskelijaelämän ihannointi, joka ei ainakaan vähennä Kuopion loistoa.

Kävelimme perjantai-iltana pitkin katuja, joka paikassa oli ihmisiä, musiikkia kuului kaduille, puissa oli lamppuja, pääskyset kirkuivat ja järven tuoksu kulki tuulen mukana pitkin ruutukaavaa. Koko kaupunki tuntui niin elävälle ja rakkaalle. Minun maani.

Lauantaiaamuna nukuimme pitkään, se on tällä hetkellä luksusta sillä herätyskello soi arkisin klo 6.00 ja töihin lähdetään viimeistään seitsemän aikaan. Toinen polkupyörällä ja toinen autolla.
Menimme aamiaiselle uudelleen avattuun kauppahalliin. Sinne oli uuteen osaan avattu uusi kahvila, Salacavala. Se oli aivan mahtava. Ihmisiä oli toki liikkeellä hyvin paljon (halli on ollut auki vasta viikon ja oli lauantai), mutta silti henkilökunta teki minulle alusta asti maidottoman luomuleivän. Teekupit olivat tarpeeksi isoja. Teetä pitää saada kerralla melkein jopa liikaa. Ei sovellu kahvikuppi teen juontiin. Ja näköala kahvilan lasiseinien läpi tulee olemaan upea, kunhan vain tuo tori valmistuu. Jokin setä siellä kiveystä kovasti pakersi, mutta matkaa valmiiseen lienee vielä.

Murun kanakääryle ja minun tilaus-vammais-leipäni. Huomatkaa teekuppien koko. Edes minä en jaksanut juoda koko kuppia, vaikka olikin erinomaista teetä tarjolla.

Aamiaisen "jälkiruuaksi" kävimme tutustumassa Delicon avattuun jäätelöpisteeseen. Se oli aivan mahtava! Ainoa asia mitä olen voinut sanoa että Kouvolassa on mutta Kuopiossa ei, oli se että keskustasta saa kotitekoista ja mielikuvituksellista jäätelöä. Nytpä ei ole enää sitäkään...
Valikoimassa oli ihania sorbetteja ja jäätelöjä. Ja näin omasta näkökulmasta; kaikki allergiatiedot oli merkattu todella hyvin esille selityksineen. Ja annoskoko! Valtaisassa kupissa kahta eri makua, lastalla mätettynä, ettei vaan jää ilmaan väleihin niin kuin palloissa. Savolaisella asenteella. Komeuden hinnaksi tuli huikeat 3€.

Kuvassa siis alla tummasuklaasorbettia ja päällä raparperisorbettia. Omnomnom. Ensimmäinen kerta vuosiin kun sain oikeasti tosi suklaista jäätelöä, ei ollut laihaa tuo sorbetti.

Jotta lauantaipäivä ei olisi käynyt liian raskaaksi, etenimme jäätelöiden kanssa ystäviemme pitämään pop-up kahvilaan. Lauantaihan sattui olemaan myös ravintolapäivä. Itkonniemen puutalossa oli taas aivan ihanaa, kesän tuntua ja tärkeitä ihmisiä joita näen nykyään aivan liian vähän.

Alla kuvasatoa ihanista puutalon kahvilatunnelmista.

Lauantain päätteeksi suuntasimme ravintolaan vielä syömään, kaapissa ei ollut mitään ruokaa kun olimme ruokailleet vain ulkotiloissa koko viikonlopun. Kävelyn varrelta:

Tuomiokirkko rännikadulta nähtynä. 

Kuopiossa kivisistä seinistäkin kasvaa kukkia.

Ravintolaillallisen jälkeen kävelimme kohti satamaa ja kotia kun meidät pysäytti komeat viikset omaava, historialliseen asuun pukeutunut herrasmies luonnontieteellisen museon kohdalla. Herra pyysi sisään museoon, oli ilmainen museoilta. No mikä ettei. Koko museon henkilökunta oli pukeutunut 1800-luvun asuihin ja opasto näyttelyihin ajan hengessä. Mammutteja ja lintusia:

Kerrassaan täydellinen päivä.

Töissä

Päivän pituus:
Kuopio 17h 47min
Kouvola 17h 13min

Kävin töiden takia -tai ansiosta- Korian pioneeripuistossa. Silloin sitä taas muisti minkä takia on kiva olla siistissä sisätyössä, jossa kuitenkin pääsee ulos aina kun haluaa. Erityisesti kesällä tämä on erittäin kiva.

Kyseessähän on luontopolku alue, jossa on myös Natura-suojelualueita mukana. Ihan pyöräilymatkan päässä Kouvolasta, käykää ihmeessä retkellä, jos tänne päin satutte. Siellä järjestetään myös Pioneeri festivaali, mitenköhän nuo ympäristöasiat on siellä hoidettu, hmm... Mutta kiva ympäristö on kyllä kuunnella musiikkia.

Tässä kuvasatoa.

Valkovuokkoja, ihan älyttömästä joka paikassa

Kuvassa etualalla näsiä, Natura-laj. Pensas joka kukkii ennen kuin tekee lehtiä.

Natura-lehtoa, vesi laskee läheiseen Kymijokeen

Vappuloma! ja gradu...

Päivän pituus:
Kuopio 17h 23min
Kouvola 16 53min

Vietin kesälomani viime viikolla Kuopiossa vapun merkeissä. Oli ihanaa. Tuntui kuin en olisi ollut päivääkään poissa, lumet vain olivat hävinneet jonnekin. Olo Savon syrämessä tuntui yhtä kotoisalle kuin aina. Koti oli koti ja ihmiset ja yliopisto siellä missä niiden kuuluikin.

"Lomalla" tein myös graduni kypsyysnäytteen ja pidin pro- ja FM-seminaarit. Kypsäriä jännitin aika paljon, mutta lopulta kaikki jännittäminen ja työuupumus johtivat siihen että nukahdin kypsärissä pää käsien varaan. Aihekin oli mitä mielikuvituksellisin : "Puunpolton terveysvaikutukset". Pala kakkua. Ja ilmeisesti se meni ihan kelvollisesti kun eilen tuli viesti tenttiohjelmalta että läpi meni: "Hyväksytty ilman arvosanaa".

Seminaarit menivät yksin paasatessa. Olin hyvin tieteellinen ja sanoin vain muutaman kerran "tuhmia soluja", "jännä tsydeemi" ja "tosi fantsuja tuloksia". Yleisö kuitenkin ilmeisesti tajusi tätä lähestymistapaani ja seminaarin puheenjohtajakin kehui että selkeästi tuli asia esille.

Nyt sitten enää sen itse teoksen viimeistely, pitäisi löytää jostain puhtia sen tekoon. Mielenkiinto näin kesän korvalla on kyllä aika kadoksissa.

Muuten yritin lomalla olla jopa vähän lomalla. En tehnyt gradua viikkoon! Vappuna leivoin, olin ihmisten kanssa, nukuin pitkään, ulkoilin ja valitettavasti jouduin pakkaamaan murun kanssa koko huushollin sisällön. Muutamme ihanasta kaksiostamme yksiöön, sillä murulla jatkuvat vielä opiskelut. Kahden kaksion ylläpito on liian kallista.

Tässä vielä kuvasatoa Kuopion viikolta.

Leivoin kookos-lime-suklaakakkua. Ja toverien kanssa nautittiin viiniä luonnontieteilijämäisesti.

Haalarit ja ainejärjestötila Huone. Parhautta.

Herrrkullista sitsiruokaa valmistellen. Perinteinen ei aina tarkoita hyvää.

Ainejärjestöjen viirit ylioppilaskunnan talossa Lukemalla. Hyeena kolmantena oikealta.

Puussa oli tosi iso ja pöyheä varis. Sen raakkuminen oli tosi rumaa.

Savilahdesta lähtivät jäät vapunpäivänä. Kallavesj <3

Kevään merkit ja auton tuunaus

Päivän pituus:
Kuopio 15h 39min
Kouvola 15h 19min

Vietin jälleen aivan ihanan viikonlopun Kuopiossa. Se todellakin on rakkauskaupunkini. Viikot Kouvolassa kuluvat velvollisuuksien parissa, joten viikonloput ovat täynnä melkein itseäkin hätkähdyttävää hedonismia. Mitään järkevää tai tuottoisaa ei tule tehtyä, ainoastaan haahuiltua ja tehtyä vain itseään huvittavia ja miellyttäviä asioita. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus sellaiseen. Se on ylellisyyttä.

Lauantaina nousimme sängystä joskus kello 11 jälkeen, minkä jälkeen paistoin ison kasan kookos-omena-spelttilettuja joita söimme aamiaiseksi puolilta päivin. Iltapäivällä suuntasimme katsomaan näytelmää "Pappa ja merikilpikonna", koska graduohjaajani näyttelee siinä. Vasta esityksessä meille paljastui että kyseessä on alle kouluikäsille suunnattu näytelmä, näytelmä käsitteli sitä miten kouluun meneminen voi pelottaa mutta pitää silti olla rohkea ja uskaltaa ja rakastaa. Vaikka asiaa sinänsä käsiteltiinkin hyvinkin pienille sopivalla tavalla niin minä ihan viihdyin. Tuli hyvä mieli noin naiivista maailmankuvasta. Olisipa niin yksinkertaista että taivaaseen pääsee raketilla ja aikakoneen voi tehdä munakellosta ja korjata menneitä ongelmia.
Näytelmän jälkeen kävelimme auringossa kotiin odottamaan että tulisi aika siirtyä Isä Camilloon. Pöytävaraukseen oli vielä muutama tunti. Kallaveden rannoilla kukkivat leskenlehdet, linnut lauloivat.
Isä Camillossa söin taas ihan hävyttömän hyvää punajuuripesto-chiabattaa vuohenjuustolla ja tosi hyvää kanaa. Muru kokeili suppiskeittoa ja ankkaa, joka hätkähdytti maistumalla ensin kanalle ja sitten naudalle. Kana-nautaa. Hyvää se silti oli.

Sunnuntai tuli aivan liian pian ja palasin Kouvolaan. Mutta jalat eivät ihan osu nyt maahan täälläkään, sillä torstaina lähden Kuopioon ja palaan vasta seuraavana viikonloppuna. Enkä yksin, sillä muru lähtee mukaan harjoitteluun ja sitten töihin. Koko kesä on edessä. Ensin ihana opiskelijan vappu (viimeinen ennen valmistumista, nyyh!) ja sitten alkaa yhteinen kesä.
En malta odottaa, päivät samalla matavat ja lentävät vuorotellen lähes skitsofreenisesti kun odottaa niin innoissaan.

Kouvolassa askartelin FM-seminaarin muistiinpanojen jälkeen neulotun karvanopan Pasta Batmaniin. Se on kivan vihreä. Pasta Batman on nyt entistä hajottavampi useimpien ihmisten mielestä, minusta se on suloinen. Hajotkaa siihen jos haluatte.

Kouvolako muuttotappioaluetta?

Päivän pituus:
Kuopio 15h 14min
Kouvola 14h 57min

Olen nyt asustellut täällä Kouvostoliitossa lähemmäs kolme kuukautta. Viime viikolla postiluukusta kolahti postikortti jossa kerrottiin että jos kiikutan kortin kirjastoon niin saan "tervetuloa Kouvolaan" -paketin.
Toiverikkaana sitten marssin kortin kanssa kirjastoon.

Tämä paljastui pussista:

Hirveä määrä Kouvola-propagandaa, bussiaikatauluja, postikortteja, jotain muuta ihme shittiä, pinssi... Suoraan sanottuna 95% paketin sisällöstä meni suoraan paperinkeräykseen. Suurinta osaa noista asioista olisin tarvinut jo silloin kolme kuukautta sitten kun en osannut ajaa täällä bussilla. Tässä vaiheessa ne ovat lähinnä kettuilua.

Yksi asia pinssin lisäksi vältti kierrätyskohtalon (ja pinssikin vain siksi että sitä on vaikea kierrättää kun siinä on paperia, metallia ja muovia, säästän sen toistaiseksi ennen kuin keksin että mitä sille teen): ilmaislippu johonkin tapahtumaan Kouvolassa. Listassa oli aika paljon urheilua, Kouvoja ,KooKoo, Sudet, MyPa... Mutta kummasti sieltä itselle valikoitui vapaa pääsy Kymi Sinfonietan johonkin konserttiin. Ja koko perhe pääsee samalla lipulla. Kesällä siis murun kanssa konserttiin, jee.

Vähän tuli tuosta Kouvola-paketista nyt sellainen kutina että en taida olla keskimääräinen kouvolalainen. Mutta minkäs teet, jotain iloa kierrätettävän paperinkin lisäksi tuli saatua.

Karvaisia mollukoita keittiössä

Päivän pituus:
Kuopio 15h 8min
Kouvola 14h 52min

Kiivit kasvavat niin että kohina käy. Minun pitää luultavasti kohta alkaa jotenkin erotella noita versoja toisistaan, en usko että kiivien tyypillinen kasvamistapa on pensasmaisesti ja tiheästi. Wikipedioin ehkä myöhemmin aiheesta. Sitten täytyy harkita mitä noille ylimääräisille, vähemmän elinkelpoisille iduille tekee. Onkohan kiivi ituna hyvää... hmmm. Sen myrkyllisyys pitää ehkä ensin tarkistaa myös.

Viikonloppuna leivoin ihan älyttömän hyvää piirakkaa, siihenkin liittyy kiivi. Harmi vaan ettei vielä itse kasvattamat. Kyseessä on sitruuna-bourbon vanilja- marenki-kiivi -piirakka. Siis vähän sellaisen perinteisen sitruunamarenkipiirakan tapainen, mutta täytteeseen ängin tuota vaniljaa aika reippaasti ja sitten täytteen ja marengin väliin tuli kiiviä. Oli muuten ihan älyttömän hyvää.

Tahtia haittasi vähän piirakkavuuan puuttuminen, mutta asia ratkaistiin tekemällä piirakat valmiiksi uunivuuan kansissa, näppärää. Kesäksi kyllä tuon tänne kakkuvuuan, piirakkavuoan, lettupannun...

Koiran vahtina, saatanalliset lukemat mittarissa

Päivän pituus:
Kuopio: 14h 55min
Kouvola: 14h 40min

Olin viikonloppuna vahtimassa porukoiden koiraa. Kyseessä on vehnäterrieri uros, jolta miehuus on viety jo kauan aikaa sitten. Nimeltään Spock. Kuten korvista näkyy, logiikka on pettämätön.

Katsokaa sen älykästä ilmettä ja hajotkaa!

Viimeisin kuva on napattu päikkäreitä ottavasta haukusta, se nukkuu näköjään myös aika typerästi mutta aika lutuisesti, tuitui.
Spock käyttäytyi suhteellisen hyvin vahtivuoron ajan, yölläkin heräsin vain muutaman kerran siihen että se teki nojatuoliin petiä niin kovaäänisesti että luulin että kangas on jo repeytynyt.

Saatanallisesta silmien hehkusta pääsemme Pasta Batmanin historialliseen hetkeen. Mittarissa pyörähty 6666, todisteena kuva:

Ja huomatkaa että edes opiskelijavalo ei pala, tankissa on jopa bensaa. Olen tässä juuri starttaamassa työpaikan pihasta eräälle tarkastukselle, hetki piti ikuistaa. Siis eihän tuo ole oikeasti se mittarin lukema, mittari on mennyt jo kerran ympäri... köh.

Gradu rintamalla ei ole juuri itse teoksen kanssa tapahtunut edistystä mutta valmistumisen suuntaan liikehdintää kyllä on. Sain juuri valmiiksi tiivistelmän gradustani ja nyt pitää vain lähettää se seminaariohjaajalle, opponentille ja vielä jonnekin stipendilautakuntaan. Hienosti ihan itse sen kirjoitin kasaan, tai siis olen jossain vaiheessa kirjoittanut. Nyt vain copypastasin sen gradun eri osista ja liitin kivaksi kokonaisuudeksi. Koko tiivistelmän tekeminen on aika haastavaa, mahduttaa nyt koko tutkimus kahteen sivuun niin että melkein kuka vaan voisi sitä ymmärtää. En usko että ihan joka kadun mies ymmärtäisi englanninkielisen tiivistelmäni aiheesta: "Time dependency of in vitro toxicological responses induced by particles emitted from small scale wood combustion". Tai no, mistäs sitä tietää. Ei pidä aliarvioida.